eTN: n johtokeskustelu: Ugandan villieläinvirasto pyrkii omavaraisuuteen

Ugandan luonnonsuojeluviraston (UWA) toimitusjohtaja Moses Mapesa on ilmaissut elimen suunnitelmat seuraaviksi kahdeksi vuodeksi, ja näin tehdessään hän on myös jakanut taustansa alalla sekä suunnitelmansa eläkkeelle siirtymisen jälkeen. nykyisestä asemastaan.

eTN: Kerro lukijoillemme hieman taustastasi ja urastasi tähän asti.
Moses Mapesa: Lapsena olin aina kiehtonut luonnonpiirteet, kuten järvet, vuoret, luonnonvaraiset olennot, kasvit jne. Biologia ja maantiede olivat suosikkiaineitani. Myöhemmin valitsin yliopiston perustutkinto-opintoihini metsätalouden ja sitten maisteritason ympäristö- ja luonnonvarojen hallinnan. Ensimmäisen tutkinnon jälkeen minulle tarjottiin tutkijan paikkaa silloisessa Ugandan ekologian instituutissa ja myöhemmin vartijana Ugandan kansallispuistoissa. Olen siitä lähtien (1988) noussut riveissä ja työskennellyt eri kansallispuistoissa ja osastoilla tähän päivään asti (2008), jolloin toimin Ugandan villieläinviranomaisen pääjohtajana.

eTN: Mikä on suurin haaste, jonka olet koskaan kohdannut ollessasi UWA:n ruori?
Mapesa: Suurin haasteeni oli varmistaa, että osaa kuningatar Elisabetin kansallispuistosta ei tyhjennetty Basongoran paimenten majoittamiseksi, jotka ovat vaatineet sitä. Ministeriöiden väliseltä komitealta kesti aivan liian kauan antaa suosituksia. Minun täytyi puuttua asiaan ja estää paimentajia laajentamasta puistoon ja väistämättä meidän piti käyttää aseita heitä vastaan, kun he heittivät keihäitä ja loukkaantuivat puistonvartijoita. Onneksi kukaan ei kuollut. Näiden ilkeiden kohtaamisten ja ministeriöiden välisen komitean päättämättömyyden jälkeen syntyi julkinen kohu. Minun täytyi puolustaa toimintaani ja perustella vastustukseni puiston minkä tahansa osan hävittämiselle HE:lle Ugandan tasavallan presidentille, ja hän oli kanssani. Lopulta siirsimme paimentoijät rauhanomaisesti pois puistosta ja löysimme heille vaihtoehtoisen maan. Tämä tapahtui maaliskuun 2006 ja lokakuun 2007 välisenä aikana. [Raportoitu useissa eTN-sarakkeissa tuolloin]

eTN: Onko UWA jo lähellä taloudellista kestävyyttään? Oletko tyytyväinen suojelualueiden kävijämääriin?
Mapesa: UWA rahoittaa nyt jopa 65 prosenttia toistuvasta budjetistaan. Tarvitsemme lisää vierailijoita suojelualueille, jotka ovat nyt turvallisia.

eTN: Matkailualan osat ovat syyttäneet UWA:ta olemassa olevien toimilupien lausekkeista (sulkuvyöhykkeistä) ja siitä, että se on allekirjoittanut Nkuringon toimiluvan siellä olevan yhteisön kanssa. Mikä on kantasi noihin populistisiin hyökkäyksiin UWA:ta vastaan?
Mapesa: Poikkeuslausekkeet vanhojen myönnytysten allekirjoitushetkellä olivat väistämättömiä. Ajat ovat muuttuneet ja näitä on tarkistettu. Mutta samalla meidän pitäisi kannustaa kehitystä suojelualueiden ulkopuolella, ei sisällä. Jopa UWA:n hallintainfrastruktuuria siirretään nyt suojelualueiden ulkopuolelle. Esimerkiksi Queen Elizabeth, Murchison Falls, Kidepo, Rwenzori, L. Mburo ja Kibale. Tämä on globaali trendi, koska suojeluun tarvitaan enemmän maata.

Nkuringossa on ennakoivasti tuettava yhteisöjä, jotka ovat olleet erittäin yhteistyökykyisiä silloinkin, kun gorillat ovat viettäneet yli 60 prosenttia ajastaan ​​yhteisömaalla. Vastalauseita esittävät ihmiset eivät ole kärsineet tappioita gorilloille [toisin kuin toisin kuin Nkuringon yhteisö, johon asia suoraan vaikuttaa], ja he yksinkertaisesti toimivat kuin sieppaajat, jotka eivät metsästä vaan odottavat kuolleita ruhoja.

eTN: Mikä on UWA:n pääpaino kahden seuraavan vuoden aikana?
Mapesa: UWA:n painopiste kahden seuraavan vuoden aikana on lujittaa puistojen ja luonnonsuojelualueiden turvallisuutta ja suojelua, parantaa yhteisön suhteita ja lisätä hyötyjä sekä pyrkiä olemaan omarahoittaja valvomalla menoja ja lisäämällä tuloja rakentamalla liikekumppanuuksia.

eTN: Puhutaan, että Maailmanpankki harkitsee PAMSU-projektin toisen vaiheen lisäämistä tehostaakseen edelleen kapasiteetin kehittämistä ja infrastruktuurin kehittämistä. Mitä olet lukenut tästä ja mikä rooli kehityskumppaneilla ja lahjoittajilla on UWA:lle?
Mapesa: Se ei ole pelkkää puhetta; olemme keskustelleet lisätuesta Maailmanpankin kanssa varmistaaksemme, että vahvistamme viimeisten kahdeksan vuoden aikana saavutettuja tuloksia. Meidän on saatava valmiiksi henkilöstön toimistot ja majoitustilat, ja tarvitsemme matkailuinfrastruktuuria, kuten teitä, kiitoratoja ja hotelleja. Kun tämä on tehty, olemme ankkuroineet Ugandan luonnonsuojelun ja matkailun, jotta siitä tulee vakaasti alueen johtaja.

eTN: Johtamasi UWA on ollut vapaa julkisista skandaaleista. Kuinka pidit organisaation suorassa ja ahtaassa?
Mapesa: No, meillä on vakiintuneet käytännöt ja menettelytavat, jotka ohjaavat toimintaamme. Uskon tietojen oikea-aikaiseen jakamiseen, avoimuuteen ja vuoropuheluun. Kunnioitan esimiehiäni, mutta neuvon heitä. Tunnustan henkilökuntani osana joukkuetovereitani, olen vain kapteeni enkä pomo. Kuulen sisältä ja ulkopuolelta. Puhun mieleni ja hyväksyn rakentavan kritiikin.

eTN: Vierailijat tulevat puistoihin turvassa?
Mapesa: UWA:lla on vahva, koulutettu ja varustettu metsänvartijajoukko. Meillä on luotettava ja tehokas radioviestintäverkko; Meillä on valvontaajoneuvot, partioveneet ja 2 lentokonetta. Teemme yhteistyötä muiden turvallisuusviranomaisten, lähinnä poliisin, kanssa. Olemme oppineet menneistä virheistä. Puistot ovat epäilemättä turvallisia. Ja meillä on kyky vastata kaikkiin hätätilanteisiin ennätysajassa. Vierailijoille on erittäin tärkeää TOTEAA henkilökuntamme ohjeita.

eTN: Onko yhteistyö naapurimaiden kanssa yhteisten ekosysteemien ylittävien rajojen yli tuottanut vielä hedelmää, kuten turistien liikkuminen Ugandasta Elgon-vuoren Kenian puolelle tai Mgahingan kansallispuistosta puiston Ruandan puolelle gorilloja jäljitettäessä? Kuinka usein tapaat virallisesti kollegojesi kanssa keskustellaksesi yhteisistä haasteista ja löytääksesi harmonisia ratkaisuja?
Mapesa: Rajat ylittävät yhteytemme ovat toimivia. Meillä on ollut turisteja kiivetä Elgon-vuorelle molemmilta puolilta toiselle puolelle. Meillä on toimiva mekanismi gorillojen jäljittämiseen, vaikka ne ylittävät rajat ja jakavat tuloja.

Tapaamme [naapurimaiden kollegamme] neljännesvuosittain. Kenttätasolla vuorovaikutus voi olla jopa päivittäistä. Näkymät ovat vieläkin valoisammat.

eTN: UWA on äskettäin hyväksynyt sen, että yksityinen sijoittaja ottaa villieläinsuojelualueen hallintaansa. Onko tällaisia ​​julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia valmisteilla lisää, ja jos on, millä alueilla?
Mapesa: Itse asiassa kaikki yksityisen julkisen kumppanuuden hallintakelpoiset alueet on tarjottu ulos. Kabwoya, Katonga, Pian Upe, Matheniko, Ajai ja East Madi Wildlife Reserves. Lisäksi Keski-Ugandan, Kalangalan ja pohjoisen alueiden paikallishallinnot ovat jo ottaneet UWA:han yhteyttä suojelualueiden ulkopuolisten villieläinten hoidosta yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Näillä järjestelyillä pitäisi säästää julkisia kustannuksia (mukaan lukien tuhoeläinten ja ongelmaeläinten torjunta) ja samalla tehostaa tulojen tuottamista ja yhteisön etuja. .

eTN: Metsästys on edelleen yleisesti kiellettyä Ugandassa. Mitä opetuksia UWA voi ottaa Mburo-järven kansallispuiston ulkopuolisen metsästyksen pilottiprojektista, ja mitä sanoisit, jos kysyttäisiin tänään, pitäisikö metsästys sallia uudelleen?
Mapesa: Urheilumetsästys on nyt sallittua L. Mburon pilottiprojektin oppituntien perusteella. Tietenkin sääntelymekanismi on erittäin tärkeä, ja olemme jo ottaneet sen käyttöön.

eTN: Millaisia ​​suunnitelmia sinulla on UWA:n jälkeiselle elämälle, ryhdytkö yksityiseen liiketoimintaan, pysytkö julkisella sektorilla vai tuletko villieläinkonsultiksi kaikella hankkimallasi tiedolla?
Mapesa: UWA:n jälkeen siirryn opettajaksi, haluaisin jakaa tietoni ja kokemukseni nuoremman sukupolven kanssa, minkä vuoksi haluaisin mennä opettamaan lukiossa, korkeakoulussa tai yliopistossa tai kaikissa edellä mainituissa. Olen jo suunnitellut tohtorintutkinnon suorittamista pian, ja aion myös jäädä eläkkeelle UWA:sta ennemmin tai myöhemmin. Aion varmasti tehdä konsultointia, jota teen vielä nytkin World Commission on Protected Areas -komission kautta, jonka jäsen olen ja joka äskettäin [4. lokakuuta 2008] myönsi minulle arvostetun Fred Packardin luonnonsuojelupalkinnon. Mutta voi olla muitakin mahdollisuuksia, joita harkitsin silloin. Olen mukana kunnan hyvinvointityössä piirissäni ja aion myös jatkaa sitä.