- Brittiläinen Intian valtameren alue (BIOT) on Yhdistyneen kuningaskunnan brittiläinen merentakainen alue, joka sijaitsee Intian valtamerellä Tansanian ja Indonesian välissä. Mauritius haluaa hallita Intian valtameren saaren kansakunnan kutsumaa "laitonta" aluetta.
Britannian alue käsittää Chagoksen saariston seitsemän atollia, joissa on yli 1,000 yksittäistä saarta - joista monet ovat hyvin pieniä - ja joiden kokonaispinta-ala on 60 neliökilometriä. Suurin ja eteläisin saari on Diego Garcia, ja se isännöi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen yhteistä sotilaallista laitosta.
Kansainvälisen tuomioistuimen tuomarit alkoivat kuulla perusteluja neuvoa-antavalle lausunnolle, jota YK: n yleiskokous pyysi Ison-Britannian Chuvoksen saarten suvereniteetin laillisuudesta. Suurin saari, Diego Garcia, on asunut Yhdysvaltain tukikohta 1970-luvulta lähtien.
Intian valtameren Mauritiuksen saarivaltioiden virkamiehet kertoivat Yhdistyneiden Kansakuntien tuomareille, että entinen siirtomaavalta Britannia aseisti johtajansa puoli vuosisataa sitten luopumaan alueesta itsenäisyyden edellytyksenä, väite, jolla voi olla vaikutusta strategisesti tärkeään Yhdysvaltain armeijaan pohja.
"Mauritiuksen dekolonisointiprosessi on edelleen keskeneräinen johtuen alueemme kiinteän osan laittomasta irtautumisesta itsenäisyytemme kynnyksellä", Mauritiuksen puolustusministeri Anerood Jugnauth kertoi tuomareille.
Mauritius väittää, että Chagoksen saaristo oli osa sen aluetta ainakin 18-luvulta lähtien ja jonka Yhdistynyt kuningaskunta vei laittomasti vuonna 1965, kolme vuotta ennen saaren itsenäistymistä. Britannia vaatii, että sillä on suvereniteetti saaristossa, jota se kutsuu Britannian Intian valtameren alueeksi.
Jugnauth todisti, että Ison-Britannian pääministeri Harold Wilson kertoi itsenäisyysneuvottelujen aikana Mauritiuksen tuolloiselle johtajalle Seewoosagur Ramgoolamille, että "hän ja hänen kollegansa voisivat palata Mauritiukseen joko itsenäisesti tai ilman sitä ja että paras ratkaisu kaikille saattaisi olla (Chagos-saarten) riippumattomuus ja irtautuminen sopimuksella. "
Ramgoolam ymmärsi Wilsonin sanat "olevan uhka", Jugnauth sanoi.
Ison-Britannian asianajaja Robert Buckland kuvaili tapausta pääasiallisesti kahdenvälisenä kiistana suvereniteetista ja kehotti tuomioistuinta olemaan antamatta neuvoa-antavaa lausuntoa.
Buckland kiisti myös Mauritiuksen väitteen pakkokeinoista mainitsemalla Ramgoolamin sanoneen sopimuksen jälkeen, että Chagosin saarten irtaaminen oli "asia, josta neuvoteltiin".
Yhdistynyt kuningaskunta solmi Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1966 sopimuksen alueen käytöstä puolustustarkoituksiin. Yhdysvallat ylläpitää siellä tukikohta lentokoneille ja aluksille ja on tukenut Ison-Britannian oikeudenkäynnissä Mauritiuksen kanssa.
Jugnauthin mukaan hänen maansa vaatimukset Ison-Britanniaa vastaan eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa tukikohtaan.
"Mauritius on ollut selvä, että neuvoa-antavan lausunnon pyytämisen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa tukikohdan läsnäoloa Diego Garciassa", hän kertoi YK: n tuomareille. "Mauritius tunnustaa sen olemassaolon ja on toistuvasti tehnyt selväksi Yhdysvalloille ja hallintovallalle hyväksyvänsä tukikohdan tulevaisuuden."
Noin 20 maan, mukaan lukien Yhdysvallat, ja Afrikan unionin edustajien on tarkoitus puhua asiassa.
Tuomareiden odotetaan vievän kuukausia antamaan lausuntonsa kahdesta kysymyksestä: Oliko Mauritiuksen dekolonisointiprosessi laillisesti saatettu päätökseen vuonna 1968 ja mitkä ovat Yhdistyneen kuningaskunnan jatkuvan hallinnon seuraukset kansainvälisen oikeuden mukaan, mukaan lukien kyvyttömyys asentaa Chagosin asukkaita uudelleen saarilla?
Britannia karkotti noin 2,000 ihmistä Chagoksen saaristosta 1960- ja 1970-luvuilla, jotta Yhdysvaltain armeija voisi rakentaa lentotukikohdan Diego Garciaan. Saaralaiset lähetettiin Seychelleille ja Mauritiukselle, ja monet asuivat lopulta Isossa-Britanniassa
Chagossilaiset ovat taistelleet Britannian tuomioistuimissa vuosia palatakseen saarille. Pieni joukko chagossilaisia protestoi maanantaina tuomioistuimen ulkopuolella pitämällä lippuja, joista yksi luki: "Chagossilaisten uhraaminen maailman suojelemiseksi, mutta palkkamme on hidas kuolema."
Toinen chagossilainen, Marie Liseby Elyse, nauhoitti videon, joka näytettiin tuomareille. Siinä hän muisteli, että hänet vietiin veneellä kotisaarelta.
"Olimme kuin eläimet ja orjat siinä laivassa", hän sanoi. "Ihmiset kuolivat surusta."
Buckland ilmaisi Ison-Britannian syvän pahoittelun tavasta, jolla chagossilaiset poistettiin.
Iso-Britannia "hyväksyy täysin tapan, jolla chagossialaiset poistettiin Chagoksen saaristosta, ja tapa, jolla heitä kohdeltiin sen jälkeen, oli häpeällistä ja muuta", hän sanoi.
Toisessa artikkelissa julkaistu Manner-Afrikassa tästä merkittävästä tapauksesta, siitä raportoidaan seuraavasti:
Sir Anerood Jugnauth GCSK, KCMG, QC-ministeri Mentor, puolustusministeri, Rodrigues-ministeri, avasi eilen Haagissa, Alankomaissa, kansainvälisen tuomioistuimen suulliset kuulemistilaisuudet, joissa pyydettiin neuvoa-antavaa lausuntoa asuinpaikkojen erottamisen oikeusvaikutuksista. Chagoksen saaristo Mauritiukselta vuonna 1965.
Malediivien merenkulkijat tiesi Chagos-saaret hyvin. Malediivien tarinoissa ne tunnetaan nimellä Fōlhavahi or Hollhavai (jälkimmäinen nimi lähempänä Etelä-Malediiveja). Eteläisen Maldivian suullisen perinteen mukaan kauppiaat ja kalastajat eksyivät toisinaan merellä ja juuttuivat yhdelle Chagosin saarista. Lopulta heidät pelastettiin ja tuotiin takaisin kotiin. Näiden saarten katsottiin kuitenkin olevan liian kaukana Salin kotipaikasta Malediivien kruunu heidän on pysyvästi ratkaistava. Siksi pohjoiset naapurit eivät huomanneet Chagosia vuosisatojen ajan.
Saari Chagosin saaristo olivat kartoittaneet Vasco da Gama kuudennentoista vuosisadan alussa, jonka Ranska sitten väitti XNUMX-luvulla Mauritius. Ne sijoitettiin ensimmäisen kerran 18-luvulla afrikkalaisten orjien ja intialaisten urakoitsijoiden toimesta, jotka ranskalais-mauritialaiset toivat kookospähkinäistutusten perustamiseen. Vuonna 1810 Yhdistynyt kuningaskunta vangitsi Mauritiuksen, ja Ranska luovutti alueen Pariisin sopimus.
Vuonna 1965 Yhdistynyt kuningaskunta erotti Chagoksen saariston Mauritius ja Aldabra, Farquhar ja Desroches (Des Roches) Seychellit muodostamaan Intian valtameren Ison-Britannian alue. Tarkoituksena oli sallia sotilastilojen rakentaminen Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen molemminpuoliseksi hyödyksi. Saaret perustettiin virallisesti merentakaiseksi alueeksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 8. marraskuuta 1965. Aldabra, Farquhar ja Desroches palasivat 23. kesäkuuta 1976 Seychellit itsenäisyyden saavuttamisen seurauksena. Myöhemmin BIOT on muodostunut vain kuudesta pääsaariryhmästä, jotka muodostavat Chagosin saaristo.
Vuonna 1990 ensimmäinen BIOT-lippu avattiin. Tämä lippu, joka sisältää myös Ison-Britannian lippu, on kuvattu Intian valtamerestä, jossa saaret sijaitsevat, valkoisten ja sinisten aaltoviivojen muodossa ja myös palmu, joka nousee Ison-Britannian kruunun yläpuolelle.