Thaimaan matkailuala on pitkään elänyt yksinkertaisen oletuksen varassa: kriisistä riippumatta matkailijat palaavat lopulta valtavasti.
Tuo oletus alkaa näyttää epävarmemmalta.
Alueellisen kilpailun kiristyessä ja toimintakustannusten noustessa koko alalla Thaimaa kohtaa nyt epämukavamman todellisuuden. Aasian matkailua ei enää määrittele pandemian jälkeinen patoutunut kysyntä. Siitä on tulossa kilpailu kohtuuhintaisuudesta, kätevyydestä ja koetusta arvosta – ja Thaimaa osallistuu tähän kilpailuun kantaen korkeampia kustannuksia kuin monet kilpailijansa.
Tätä taustaa vasten ehdotettu 53 prosentin korotus lentokenttämaksuihin on herättänyt kasvavaa levottomuutta maan matkailualalla.
Monille yrityksille ongelma ei ole pelkästään itse maksu, vaan se, mitä korotus edustaa erityisen hauraalla hetkellä laajemmalle matkailutaloudelle.
Hotellit kaikkialla Thaimaassa kamppailevat edelleen nousevien työvoimakustannusten ja sähkökustannusten kanssa. Lentoyhtiöitä painavat edelleen epävakaat polttoaineiden hinnat ja kova alueellinen reittikilpailu. Pienemmät matkanjärjestäjät, joista monet ovat heikentyneet vuosien epävakauden ja häiriintyneiden matkailijoiden virtojen vuoksi, rakentavat edelleen pandemian aikana vaurioituneita taseitaan.
Vaikka suuri osa matkailualasta taistelee vain säilyttääkseen viime vuoden tuloksensa, Thaimaan lentokenttäviranomaiset näyttävät olevan valmiita keräämään huomattavasti enemmän tuloja matkustajilta.
Thaimaan lentokenttien eli AoT:n kerrotaan tuottaneen viime vuonna noin 25 miljardin THB:n – noin 778 miljoonan Yhdysvaltain dollarin – voiton. Alan sisällä tämä luku on terävöittänyt vaikeaa kysymystä: jos lentokenttäviranomainen on jo erittäin kannattava, miksi pyrkiä näin aggressiiviseen kasvuun nyt?
Monien matkailualan toimijoiden huolenaihe ei niinkään ole itse infrastruktuuri-investointi kuin ajoitus, tasapaino ja havainnot.
Harva kiistää lentokenttien jatkuvan modernisoinnin tärkeyttä. Thaimaan lentoliikenneverkosto on ollut keskeisessä asemassa maan nousussa yhdeksi maailman vierailluimmista matkakohteista. Erityisesti Suvarnabhumin lentokenttä mullistaa Thaimaan globaalit yhteydet avattuaan lähes kaksi vuosikymmentä sitten.
Matkustajapalvelumaksut eivät myöskään ole uusi ilmiö. Thaimaa on perinyt erilaisia lähtö- ja lentokenttäveroja vuosikymmenten ajan ja sisällyttänyt ne vähitellen lentolippujärjestelmiinsä maan modernisoidessa ilmailuinfrastruktuuriaan 2000-luvulla.
Mutta matkailuun liittyvien maksujen historia heijastelee myös toistuvaa kaavaa, joka on tuttu monille pitkäaikaisille alan tarkkailijoille.
Asuttuani ja työskenneltyäni Thaimaassa vuodesta 1991 lähtien olen nähnyt toistuvia pyrkimyksiä korottaa matkailuveroja ja matkustajamaksuja aina, kun infrastruktuurimenoihin kohdistuu paineita tai valtion tulot supistuvat. Jotkut ehdotukset katoavat hiljaa. Toiset taas ilmestyvät vuosia myöhemmin eri nimillä tai eri keräysjärjestelmillä.
Nykyistä keskustelua arkaluontoisemmaksi tekee Thaimaan nykyinen kilpailutilanne.
Vietnam, jota aiemmin pidettiin ensisijaisesti nousevana vaihtoehtoisena matkakohteena, on nopeasti muuttumassa merkittäväksi alueelliseksi kilpailijaksi. Maa jatkaa aggressiivista laajentumistaan alhaisempien käyttökustannusten, huomattavan valtiontuen ja kansainvälisille matkailijoille aiheutuvien suorien kustannusten vähenemisen tukemana.
Muualla Aasiassa hallitukset toimivat aggressiivisesti matkailukysynnän elvyttämiseksi, maahantulovaatimusten yksinkertaistamiseksi ja matkustuskierteiden vähentämiseksi.
Thaimaa sitä vastoin uhkaa kehittyä päinvastaiseen suuntaan.
Monille matkailijoille lentolippuun liitetty lisämaksu lentokenttämaksu saattaa vaikuttaa merkityksettömältä. Matkailualan johtajat kuitenkin väittävät yhä useammin, että kilpailukykyä ei muokkaa yksi ainoa maksu, vaan kumulatiivinen havainto.
Nykypäivän matkailijat vertailevat matkakohteita reaaliajassa ja maailmanlaajuisesti. Lentoliput, viisumikäytännöt, lentokenttäverot, hotellien hinnat ja valuuttakurssit vaikuttavat yhdessä päätöksiin siitä, mistä lomat varataan ja mihin lentoyhtiöt kohdentavat kapasiteettia.
Thaimaa ei voi enää olettaa pysyvänsä automaattisesti Kaakkois-Aasian ensisijaisena vapaa-ajan kohteena pelkästään historiallisen suosionsa, maineensa ja hyvän tahdon vuoksi.
Tämä todellisuus on erityisen tärkeä, koska matkailu on edelleen yksi Thaimaan tärkeimmistä talouden moottoreista, ja se työllistää miljoonia ihmisiä hotelleissa, ravintoloissa, vähittäiskaupassa, liikenteessä ja viihteessä.
Alan johtajien mukaan heikomman maailmanlaajuisen kysynnän aikoina politiikan tulisi keskittyä kilpailukyvyn vahvistamiseen, matkailun edistämiseen ja matkailijoiden esteiden poistamiseen – ei uusien kustannusten lisäämiseen, olivatpa ne aluksi kuinka vaatimattomia tahansa.
Lentokenttien modernisointi on edelleen välttämätöntä. Infrastruktuuri-investointeja ei voida noin vain lopettaa.
Mutta yhä kilpailukykyisemmällä alueellisella markkinalla matkailutoimijat pohtivat, alkaako investointien, kannattavuuden ja kohtuuhintaisuuden välinen tasapaino kallistua liikaa väärään suuntaan.
Ja liiketoiminnassa, jossa matkailijat nyt punnitsevat jokaista kohdetta kymmeniä vaihtoehtoja vastaan, pienetkin lisäkustannukset voivat olla merkittävämpiä kuin viranomaiset odottavat.
Jätä kommentti