Uutiset

Afrikkalaiset maahanmuuttajat ja hash-kohtelu Afrikassa ja Euroopassa

2008jan18immigrantit2_1200627697
2008jan18immigrantit2_1200627697
Kirjoittanut toimittaja

(eTN) - Viime aikoina ulkomaille lähtevien afrikkalaisten määrä on kaksinkertaistunut. Koko mantereella, etenkin Länsi-Afrikassa ja Nigeriassa, tuskin on perhettä, jonka jäsen ei asuisi laillisesti tai laittomasti ulkomailla. Itse asiassa on tullut statusmerkin kysymys siitä, että perheenjäsen asuu ulkomailla. Länsi-Afrikassa ja Nigeriassa monet perheet elävät lähinnä ulkomailta tulevista rahalähetyksistä.

(eTN) - Viime aikoina ulkomaille lähtevien afrikkalaisten määrä on kaksinkertaistunut. Koko mantereella, etenkin Länsi-Afrikassa ja Nigeriassa, tuskin on perhettä, jonka jäsen ei asuisi laillisesti tai laittomasti ulkomailla. Itse asiassa on tullut statusmerkin kysymys siitä, että perheenjäsen asuu ulkomailla. Länsi-Afrikassa ja Nigeriassa monet perheet elävät lähinnä ulkomailta tulevista rahalähetyksistä.

Näiden ihmisten osuus maidensa talouksista, etenkin rahalähetykset, kasvaa päivittäin. Esimerkiksi Nigerian keskuspankin (CBN) äskettäin julkaisema raportti osoittaa, että diasporan nigerialaiset antoivat 8 miljardia dollaria pelkästään tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Luvun odotetaan kaksinkertaistuvan joulukuuhun 2007 mennessä.

Vuosikymmeniä sitten afrikkalaisia ​​pyydettiin tai houkutettiin matkustamaan ulkomaille länsimaisen koulutuksen saamiseksi. Näin oli itsenäisyyttä edeltäneiden ja sen jälkeisinä vuosina, jolloin uudet valtiot, jotka tarvitsivat työvoimaa asioiden hoitamiseen, tarjosivat apurahoja kirkkaille, nuorille afrikkalaisille.

Tänään suuntaus on muuttunut. Ovi länsimaailmaan ei ole enää koulutettujen afrikkalaisten etuoikeus, vaan kaikille, joilla on varaa maksaa hinta. Länsi-Afrikassa on yleisesti tiedossa, että raha ja omaisuus eivät kasva Euroopan kaduilla, mutta runsaasti mahdollisuuksia, joita Afrikassa puuttuu sekä ammattitaitoisille että taitamattomille afrikkalaisille. Vakava taloudellinen tilanne on todellakin tärkein tekijä, joka houkuttelee monia nuoria afrikkalaisia ​​muuttamaan hinnalla millä hyvänsä, ja harvat onnistuneet elävät paremmin kuin kotona olevat.

80-luvun alkupuolelta lähtien taitamattomat länsi-afrikkalaiset ovat muuttaneet taloudellisista syistä vapaaehtoisesti suuressa määrin Eurooppaan. Espanja, Italia ja Malta ovat valinnut kohteet. Tämä on niiden lisäksi, joita sota ja kriisi ovat joutuneet siirtymään esimerkiksi Liberiassa, Sierra Leonessa ja äskettäin Norsunluurannikolla.

Maailmanlaajuinen matkailutapahtuma World Travel Market London on palannut! Ja sinut on kutsuttu. Tämä on tilaisuutesi olla yhteydessä muihin alan ammattilaisiin, verkottua vertaisverkkoihin, oppia arvokkaita oivalluksia ja saavuttaa menestystä liiketoiminnassa vain kolmessa päivässä! Rekisteröidy ja varmista paikkasi jo tänään! järjestetään 3.-7. Rekisteröidy nyt!

Monet näistä matkustajista, jotka eivät voi saada viisumia suoraan länsimaiden suurlähetystöistä, kääntyvät nyt autiomaalle ja merelle. Kaiken riskialttiiksi he uskovat, että Schengen-sopimuksen mukainen Euroopan unioni ei halua heitä, joten hallitukset eivät voi tarjota elämän välttämättömiä tarpeita. Tämän seurauksena he ovat päättäneet siirtyä maihin, joiden mielestä heillä on tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille, jotka uskaltavat uneksia.

Uusi maahanmuuttajaryhmä, mies- ja naispuolinen, koostuu huonosti koulutetuista puusepistä, muurareista, mekaanikoista ja joistakin ilman minkäänlaista kutsumusta. Espanjassa sijaitsevan Nigerian suurlähetystön mukaan lähes 18,000 heistä ei osaa lukea eikä kirjoittaa englantia, Nigerian virallista kieltä, koska heillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista koulutusta. Sama koskee Ghanaa, Senegalia, Malia ja Kamerunia, jotka ovat tärkeimmät laittomia maahanmuuttajia tuottavat maat Länsi-Afrikassa.

Monet afrikkalaiset maahanmuuttajat, joita pidetään nykyään Euroopan turvallisuusriskeinä, ovat ihmisiä, jotka tekivät sen vaikeammaksi tietä Eurooppaan. He joko maksoivat niin paljon viisumien saamisesta tai tulivat eri teiden ja merireittien kautta. Lähdettyään tälle matkalle monet myivät omaisuutensa tai ottivat lainoja, jotka on maksettava takaisin määräaikana. Niiden laiminlyönti lainoista merkitsi usein vakavia seurauksia heidän kotona oleville perheilleen. Tämän vaaran välttämiseksi maahanmuuttajat pakotetaan usein Afrikassa niin sanotulle "nopealle kaistalle"; rikollista toimintaa, prostituutiota ja kovien huumeiden kauppaa.

Näiden laittomien maahanmuuttajien, kouluttamattomien ja suurelta osin ilman kutsua, on vaikea integroitua. He kohtaavat kieli- ja kulttuuriongelmia, mikä tekee integraatiosta vaikeaa, ellei mahdotonta.

Joissakin ulkomailla olevista vankeusriskeistä, rasismista, kulttuurirajoista ja toisen luokan kansalaisen asemasta huolimatta monet ovat edelleen uhmakkaita ja aloittavat matkan taloudellisen tilanteensa parantamiseksi.

Tuhansien afrikkalaisten muuttoliike aiheuttaa levottomuutta Euroopan unionissa. Suuntauksesta on tullut vaalikampanjoiden aihe, ja jotkut puolueet ehdottavat tiukempia toimenpiteitä maahanmuuttajien tulvan valvomiseksi.

Huhu, joka kiertää, että useat partioveneet ovat tarkoituksella kohdentaneet laittomien maahanmuuttajien veneitä ja upottaneet ne estääkseen pääsyn Eurooppaan, samoin kuin äskettäinen paljastus afrikkalaisten lasten julmuudesta Kanariansaarilla, ei voi ratkaista ongelmaa. Sen lisäksi, että EU on uskottavan elimen maineen vahingoittaminen, se lisää kansalaisten panosta rohkaista tehdä matka.

Edellä mainittujen epäonnistumisten myötä EU on jälleen vahvistanut painostustaan ​​Libyaan ja Marokkoon, jotta se olisi kovempi ahdistelluille afrikkalaisille maahanmuuttajille kohdelemalla heitä huonosti ja estääkseen heitä aloittamasta matkaa autiomaassa ja Eurooppaan.

Marokko kieltäytyy useimmissa tapauksissa karkottamasta enimmäkseen nigerialaisia, mutta Libya on panafrikalismin kannastaan ​​huolimatta jatkanut afrikkalaisten karkottamista erottelematta. On selvää näyttöä afrikkalaisten maahanmuuttajien raa'asta kohtelusta, koska monet ovat lukittuina isoihin laukkuihin ja säkkeihin ja jotka Libyan turvallisuus ja tavalliset libyalaiset ovat kaataneet Välimerelle.

Turvallisemman Euroopan saavuttamiseksi näille ihmisryhmille olisi annettava työpaikkoja ja apua houkutellakseen heitä pois rikosten tekemisestä kaikkialla Euroopassa. Vastaavasti Schengenin viisumivaatimuksen pitäisi olla rento, jos Eurooppa haluaa, että Afrikasta tuleviin maahanmuuttajiin kohdistuu vähemmän painetta.

Olkoon niin ammattitaitoisia kuin taitamattomiakin, jotkut parhaista aivoista ja mielistä ovat lähteneet mantereelta etsimään parempaa elämää ulkomailla, mikä on aiheuttanut tyhjiön kaikilla ihmisponnistelujemme kerroksilla.

Afrikan johtajat ovat vastuussa suuresta inhimillisen pääoman pakenemisesta ulkomaille. Ei ole selvää, että elämä Afrikassa on ikävää, lyhyttä ja julmaa. Poliittinen vakaus, elämän ja omaisuuden turvallisuus, ensiluokkainen infrastruktuuri, mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ovat joitain asioita, jotka houkuttelevat afrikkalaisia ​​Eurooppaan, Amerikkaan ja Aasiaan.

Edistävän ympäristön luominen ei vain pysäyttäisi vuorovesiä, vaan myös rohkaisi diasporan afrikkalaisia ​​palaamaan kotiin kartoittamaan maanosaa suurempiin korkeuksiin.

[Lucky George on eturbonews suurlähettiläs Nigeriassa ja julkaisija www.travelafricanews.com. Hän on myös Euroopan komission Lorenzo Natali -palkinnon voittaja ihmisoikeuksista ja demokratiasta raportoiville toimittajille.]

Liittyvät uutiset

Kirjailijasta

toimittaja

eTurboNewn päätoimittaja on Linda Hohnholz. Hän työskentelee eTN:n päämajassa Honolulussa, Havaijilla.

Jakaa...