Projekti tutkii kulttuuriperinnön kansainvälisiä ulottuvuuksia ja sitä, miten postkoloniaaliset diasporayhteisöt säilyttävät, tulkitsevat, jakavat ja muokkaavat kulttuuriperintöään ajassa ja tilassa. Webinaarissa keskityttiin kulttuuriperintöön, muistiin ja identiteettiin girmitiya-työläisten jälkeläisten keskuudessa eri puolilla diasporaa.
Seuraavassa on otteita Indokaribian kulttuurikeskuksen (ICC) ajatusjohtajien foorumista (26.10.2025). ZOOM-ohjelman puheenjohtajana toimi Shakira Mohommed ja moderoijana Shalima Mohammed, molemmat Trinidadista. Ohjelmassa oli viisi puhujaa. Aiheena oli "Kulttuuri, perintö ja identiteetti Girmitya-diasporassa".
Katso ohjelman editoimaton tallenne:
ARI GAUTIER sanoi: ”Uusi sukupolvi girmitya [sopimuksella] muuttaneiden diasporalaisten on otettava takaisin paraiperinne. He matkustavat Intiaan, erityisesti Etelä-Intiaan, oppiakseen soittamaan ja tekemään paraiPalatessaan he tuovat tämän tiedon mukanaan. Viimeisten 10–15 vuoden aikana on koettu uusi renessanssi parai musiikkia Mauritiuksella, jossa sitä esitetään jälleen temppeleissä ja erilaisissa seremonioissa. Kulttuuriperintö, jota girmityas mukanaan kantamansa on ajan myötä muuttunut ja kreolisoitunut. Tamilidiasporassa vakiintuneet musiikilliset ja kulttuuriset roolit ovat yhdistyneet kreolilaisiin muotoihin. Maloyaa lukuun ottamatta parai edelleen enemmän rituaaleihin ja hartauteen liittyviin yhteyksiin kuin valtavirran musiikkiin tai kaupallisiin äänitteisiin. Tämä hybridisaatio osoittaa, kuinka tamiliyhteisöt valtameren toisella puolella ovat säilyttäneet esi-isien rytmit parai samalla kun luodaan uusia diasporisia musiikillisia kieliä, jotka juurtuvat kulttuurien väliseen solidaarisuuteen.”
PROFESSORI 'KESKUSTELUJA' KEHITTÄJÄ sanoi: ”Diasporan musiikin ja kulttuurisen selviytymisen ymmärtämiseksi on kuusi keskeistä oppituntia. 1. Musiikki kulttuurielämänä. Musiikki säilyttää kielen, kulttuurin, uskonnon ja kollektiivisen identiteetin, kun muut yhteydet katkaistaan. Se ei ole vain viihdettä; se on selviytymistä. 2. Luovuus rajoitusten alla. Vakavat rajoitukset voivat sytyttää poikkeuksellista luovuutta ja innovaatioita, kun yhteisöt ovat päättäneet selviytyä; rajoituksista tulee luovuuden katalysaattori. 3. Sopeutuminen innovaationa. Hybriditeetistä tulee vahvuus, ei heikkous. Syntynyt hybridimusiikki ei ollut huonompaa kuin puhdas intialainen musiikki. Se oli arvokasta itsessään. 4. Yhteisötila on välttämätön. Fyysiset ja sosiaaliset tilat, joissa perinteitä voidaan harjoittaa ja välittää, ovat ratkaisevan tärkeitä. Ilman tällaisia tiloja säilyttäminen on lähes mahdotonta. 5. Keskittyneet elettyihin kokemuksiin. Harjoittajien äänet ovat tärkeimpiä. Akateemisen analyysin on perustuttava elettyihin kokemuksiin. Kuunnelkaa niitä, jotka kantoivat perinteitä. 6. Perintö on elävää. Perinteen on kehityttävä selviytyäkseen. Kulttuurin säilyttäminen ei tarkoita sen jäädyttämistä ajassa; se tarkoittaa tietoista kehitystä yhteisön tuella.”
DR. VISHNU BISRAM sanoi: ”Sivistyvyys, luovuus ja sopeutumiskyky ovat johtaneet intialaisen kulttuurin säilymiseen ja pysyvyyteen paitsi Guyanassa, myös Trinidadissa ja Surinamessa sekä laajalti diasporassa. Yleensä ihmiset ajattelevat kulttuuria laulamisena, tanssimisena ja musiikkina, mutta kulttuuri on enemmän kuin sitä. Se on ihmisryhmän kokonaisvaltainen elämäntapa. Se sisältää heidän tapansa, perinteensä, vaatteensa, musiikkinsa, kielensä, laulunsa, ruokansa, taiteensa, koristelunsa, arkkitehtuurinsa, rukoilemistavan, kotinsa, palvontapaikkansa ja uskomuksensa, rituaalinsa, käytäntönsä, ostoksensa, melodiansa, juhlallisuutensa, mukaan lukien festivaalit, kuten Eid, Phagwa ja Diwali, siirtymäriittien ja vuosipäivien ympäristön, esineet, hyväntekeväisyysverkostot ja muita elämän osa-alueita. Nämä elämän moninaiset osa-alueet ovat osoitus intiaaniyhteisön sitoutumisesta identiteettinsä ja juuriensa säilyttämiseen.”
PROFESSORI PETER MANUEL sanoi: ”Tutkimukseni on keskittynyt perinteisiin musiikkimuotoihin ja siihen, miten ne ovat kehittyneet diasporassa, samalla tavalla kuin trinidadilainen paikallinen klassinen musiikki tai tassa-rumpujen soitto, jotka yhdistävät vanhoja ja uusia vaikutteita eloisiksi nykytyyleiksi. Olen matkustanut Intian Bhojpuri-alueelle jäljittääkseni näiden perinteiden juuria ja ymmärtääkseni, mitä diasporassa on säilytetty, muutettu tai kreolisoitunut. Surinamen tapauksessa sen läheisimmät kulttuuriset ja maantieteelliset siteet ovat Guyanaan ja Trinidadiin, maihin, joilla on yhteisiä piirteitä siitä, mitä kuvailen 'eristyneiksi diasporakulttuureiksi', jotka ovat muovautuneet työsuhteen päättyessä.”
DR. JASWINA ELAHI sanoi. ”En sanoisi, että perinteiset hindinkieliset laulut ovat katoamassa. Nuoria vetää puoleensa chutney ja remix-musiikki, erityisesti trinidadilaisten musiikkityylien kasvavan vaikutuksen myötä. Esimerkiksi bhaitak ghana – aikoinaan hyvin perinteinen muoto – on saanut vahvasti vaikutteita chutney-musiikista. Vaikka jotkut nuoret osaavat edelleen laulaa bhojpuria tai muita murteita, monet suosivat englantia tai trinidadin kreolia, mikä on osaltaan vaikuttanut perinteisen musiikin hiipumiseen. bhaitak ganaSamaan aikaan on käynnissä eräänlainen 'oman musiikkimme' elpyminen, vaikka se onkin muuttunut merkittävästi diasporin vaikutuksesta.”
Jätä kommentti