Puola matkalla Kreikkaan

Kannustettu BKT
Puolan bruttokansantuotteeseen vaikuttaa vahvasti Euroopan unionin rahansiirtovirta, vuonna 2010 nettotulo EU:n budjetista oli noin 8 miljardia euroa. Ilman unionin siirtoja Puolan bruttokansantuotteen muutos vuoteen 2009 verrattuna olisi ollut vähintään 6 prosenttiyksikköä pienempi ja edessämme olisi BKT:n pudotus. Puolan vuotuinen bruttokansantuote on noin 350 miljardia euroa, joten unionin budjetista saatavat 8 miljardin euron nettotulot ovat suoraan 2.3 % BKT:sta. Lyhyen aikavälin elinkaariarvioinnissa voidaan kuitenkin arvioida, että Puolan saamasta tuesta aiheutuvilla kuluilla on 3-4-kertainen kerrannaisvaikutus. Unionin rahoittamia hankkeita toteuttavat yritykset ja työntekijät käyttävät ansaittuja varoja muihin tavaroihin ja palveluihin, jotta myös muut tuottajat ostavat muita tavaroita jne. Jo lyhyellä aikavälillä hankkeiden toteuttamisen osalta voidaan katsoa, ​​että vuosittaisen 8 miljardin euron suuruinen määrä Unionista saatavat tulot lisäävät Puolan BKT:tä vähintään 20 miljardilla eurolla eli noin 6 prosenttiyksikköä.

Suuri budjettialijäämä
Puolan hallitus selittää kansalaisilleen, että julkisen talouden suuri alijäämä johtuu unionin rahoituksen siirroista ja on seurausta tarpeesta osallistua omaan osuuteen avustusohjelmista osarahoitettuja hankkeita toteutettaessa.
Tämä perustelu on hyvä yleisölle ja poliittisen kampanjan puitteissa, mutta eikö se kuitenkaan ole hyvin faktapohjainen. Jos oletetaan, että unionin rahoilla rahoitettuja investointeja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja perustellusti, on myös oletettava, että ilman näitä tukia Puolan hallitus saattaisi osan näistä hankkeista päätökseen myös omatoimisesti: esimerkiksi teiden, siltojen, moottoritien korjaukset. rakentaminen, jätevedenpuhdistamot, vedenkäsittelyn ottoaukot, viemärijärjestelmät, vesisivut jne. Muut hankkeet, kuten historiallisten rakennusten peruskorjaukset, kaupunkien suihkulähteiden tai laitureiden rakentaminen, mitä todennäköisimmin peruttaisiin tai siirrettäisiin.

Osa avustuksella rakennetuista hankkeista ei vaadi osuutta lainkaan, erityisesti sosiaaliturvahankkeet, mutta investoinnit vaativat noin 25 % omasta panoksesta. Eli jos unionin rahoitusosuus investoinnille on 6 miljardia euroa vuodessa, niin Puolan oma rahoitusosuus on 2 miljardia euroa, mikä on 8 miljardia euroa investoinnin arvosta. Ja näin ollen ilman unionin apua, joka johtaa 8 miljardin euron investointeihin, Puolan hallitus, itsehallintoelimet ja yritykset vähentäisivät toteutettavien hankkeiden laajuutta olettaen, että Unionin tällä hetkellä yhteisrahoittamissa hankkeissa osa näistä hankkeista toteutettaisiin esimerkiksi käyttämällä 3-4 miljardia euroa tärkeimpiin investointeihin.

Lopuksi voidaan todeta, että ilman unionin apua budjettialijäämä olisi ollut paljon suurempi.

Keskeytetty julkisen talouden uudistus
Unionin siirrot mahdollistivat Puolan hallituksen minimoimaan vuosien 2008–2010 kriisin vaikutukset. Ne aiheuttivat myös julkisen talouden uudistusten täydellisen puutteen Puolassa. Puolan velan kasvu viimeisen kolmen vuoden aikana 3 miljardista Puolan zlotysta vuoden 529 lopussa 2007 miljardiin zlotiin (778 miljardiin euroon) vuoden 195 lopussa on heijastus Puolan hallituksen politiikan romahtamisesta.

Puolan alijäämä oli yksi Euroopan suurimmista vuonna 2010, se oli suurempi kuin Islannissa ja vain hieman pienempi kuin Kreikan alijäämä. Sen lisäksi Puola on yksi EU:n suurimmista budjettialijäämyksistä (yli 6 prosenttia vuonna 2010), mikä kasvatti alijäämäään vuosina 2009–2010. Kun taas vuonna 2010 Kreikka pienensi alijäämänsä yli 15 prosentista vuonna 2009 noin 8 prosenttia BKT:sta, Puola lisäsi alijäämänsä 7.1 prosentista lähes 8 prosenttiin suhteessa BKT:hen (valtiovarainministeriön ennusteet ennustivat alijäämän supistuvan 6.9 prosenttiin suhteessa BKT:hen).

Puolan budjetin velvoitteet eivät käytännössä kata väestörakenteen muutoksiin liittyvää varausta tulevien eläkkeelle jäävien ansaittujen etuuksien osalta. Tätä tarkoitusta varten luotu varaus on murto-osa valtion velvoitteista tulevien eläkeläisten etuuksista. Jos demografisista muutoksista johtuvaa reserviä otettaisiin huomioon sen todellisessa määrässä, se ylittäisi 60 prosentin julkisen velan suhteen BKT:hen kymmenillä prosenttiyksiköillä.

Sosiaaliturvan katastrofaalinen tila
Puola on yksi Euroopan maista, joka kuluttaa vähiten kansalaistensa sosiaaliturvaan. Esimerkiksi vain 4.4 prosenttia bruttokansantuotteesta on tarkoitettu terveydenhuoltoon, kun unionin keskiarvo on 7.5 BKT:sta, lisäksi unionin keskimääräinen BKT asukasta kohden on paljon korkeampi kuin Puolassa. Seurauksena on, että terveydenhuolto on rakenteellisessa kriisissä, potilaat odottavat kuukausia erikoislääkärin käyntiä, samoin on suunniteltujen leikkausten ja toimenpiteiden kanssa, ja uusien hoitomenetelmien saatavuutta rajoittaa myös terveydenhuollon budjetti. hoitorahasto. Tämän vuoksi monet ihmiset kuolevat odottaessaan hoitoa. Tilanne ei koske vain vanhuksia, vaan myös tuottoiässä olevia ihmisiä, kasvaimia epäilevät ihmiset odottavat kuukausia käyntiä ja hoidon aloittamista. Puolan lehdistössä ja tv-mediassa vedotaan jatkuvasti apua hoitojen rahoittamiseen, myös sellaisten lasten osalta, joilla on lain mukaan oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon.

Lääketieteellinen ennaltaehkäisypolitiikka, mukaan lukien vakavimmat sairaudet, toteutetaan minimaalisella tavalla lääketieteellisten kustannusten säästämispolitiikan vuoksi. Tässä tilanteessa Puolan valtiovarainministerin puhe siitä, että hän pyrkii rajoittamaan budjettialijäämän nollaan vuonna 2015 (ilmeisistä syistä ennusteen on oltava melko etäinen – pidempi kuin ministerin toimikausi) ei ole vain vakava, vaan se on myös pettää.

Sairaanhoidon puutteellinen tilanne johtaa kasvaviin sosiaalisiin jännitteisiin ja voi johtaa julkisen tyytymättömyyden purkaukseen. Terveydenhuollon menojen tila on osoitus Puolan budjetin tilanteesta. Jokainen hallitus yrittäisi turvata kansalaisilleen oikeuden terveydenhuoltoon, jos tilanne on tässä tapauksessa niin dramaattinen ja mitä kommentteja muihin budjetista rahoitettaviin asioihin voidaan antaa?

Unionin raha pilaa maan
Suuri osa avustusohjelmien puitteissa siirretyistä resursseista menee hukkaan Puolassa. Maa, jossa korruptio on korkea, on valitettavasti aivan erilainen kuin Ranska, Saksa tai Tanska. Esimerkiksi työvoimatoimistoihin suunnattu raha työttömien koulutukseen vaikuttaa erittäin järkevältä ajatukselta. Mutta kuinka tämä ohjelma toteutetaan Puolassa? Useampi kuin yksi paikallinen virkamies, nähdessään toimistonsa läpi kulkevat rahat, on motivoitunut ottamaan yhteyttä koulutusyrityksen omistajaan tai soittamaan ystävän yritykseen, joka kouluttaa työttömiä unionin varoista. Toimiston palvelua koskeva tarjous on hyvin todennäköistä, että sen arvioivat välimiehet vahvistavat. Mitä korkeampi taso ja suurempien hankkeiden kanssa, voidaan odottaa korruptiota.

Puolan kansalla on erilainen kokemus valtion toiminnasta kuin useimmilla kehittyneillä eurooppalaisilla demokratioilla. Yli 100 vuoden ositus ja viimeaikainen 50 vuoden riippuvuus Neuvostoliitosta ei palvele hyvin kansalaisten luottamusta valtiota kohtaan. Muutama vuosi sitten tehty mielipidemittaus osoitti, että yli 90 prosenttia puolalaisista pitää veropetoksia normaalina eikä tuomitsemisen arvoisena. Se on varmasti erilainen tapa suhtautua valtioon kuin Tanskan, Saksan tai Ruotsin kansalaisilla. Siksi monet aikaisemman unionin maissa onnistuneesti toteutetut ohjelmat eivät välttämättä toimi Puolassa.

Toinen esimerkki unionin rahojen tuhlaamisesta Puolassa on kiistanalaisten hankkeiden rahoittaminen. Esimerkiksi Plockin kaupungissa, jossa asun, laiturin ja ravintolan rakentaminen – kuvat linkki – rahoitettiin unionin varoilla. Media nauraa tästä investoinnista, että se on luultavasti ainoa laituri Euroopassa, joka on rakennettu joen varrelle, jossa ravintola on julkisilla varoilla. Puolalaiset tietävät varsin hyvin, että unioni ei ole liian tyhmä ja ennen kuin se avaa silmänsä, pitää ottaa niin paljon, mitä annetaan… Tämä taivaan manna aiheutti tilanteen, jossa virkamiehet kaikilla tasoilla ovat kiireisiä käydessään läpi niin paljon Unionin rahoitus on mahdollista, mutta todelliset ongelmat jäävät kuitenkin ratkaisematta.

Kun kaikki on otettu huomioon, voi käydä ilmi, että avustusohjelmissa ei hävinnyt vain unioni, vaan myös Puola voi osoittautua häviäjäksi, jossa unionin rahoituksen jakaminen vain lisäsi korruption laajuutta ja Julkisen talouden uudistus on laiminlyöty.

Marginaalianalyysi taloudessa
Unionin menot Puolalle 2.3 prosenttia Puolan BKT:sta vaikuttavat BKT:n kasvuun vähintään 6 prosenttiyksikköä. Se on yksi tapahtuman kerrannaisvaikutuksen oireista toiseen. Talouden piristeiden vaikutus voi kuitenkin olla monipuolisempi.

Palataanpa esimerkkiin Veiksel-joen laiturista, jonka rakentaminen aiheutti bruttokansantuotteen kasvun verran enemmän kuin kuluja tähän tarkoitukseen (elinkaarianalyysi). Jos kuitenkin tulevaisuudessa käy ilmi, että rakentaminen vaatii enemmän investointeja eli huoltoa tai purkamista laituria tuhoavan jääkellukeaallon jälkeen, kuluja tulee lisää, tällä kertaa luultavasti ilman liiton avustuksia, mutta jos kuluja on. , silloin BKT kasvaa. Tämän jakson rakentamisen ja purkamisen lisäarvo tarkkailijan näkökulmasta on nolla tai negatiivinen, mutta bruttokansantuotteen kannalta molemmissa tapauksissa BKT:n kasvut on osoitettu. BKT:n kannalta ei siis ole järkevää menojen tarkoitusta, vaan mikä tahansa yritystoiminta on järkevää. Jos kokonaisuus on kuitenkin hyödyllinen tai kannattava, sen arvo näkyy pitkän aikavälin kehityksessä. Projektit voivat olla enemmän tai vähemmän järkeviä, mutta kulukirjauksella on vain yksi ilme – ne jäävät julkisen velan muodossa. Silloin on hyvä, kun hankkeen hyödyt (mukaan lukien sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen) ovat suuremmat kuin kulut, mukaan lukien velkakulut.

Näin ollen, jos unionin tuen kasvulla oli kerrannaisvaikutus Puolan BKT:n kasvuun, on luultavasti myös käänteinen riippuvuus. Se, että joku on Saksan tai Ranskan nettomaksaja, rajoittaa niiden BKT:tä paljon enemmän kuin siirretyistä määristä ilmenee. Unionin budjettiin eniten maksavan Saksan tapauksessa 12 miljardin euron nettokulutus vuodessa tarkoittaa sitä, että jo ensi vuoden näkökulmasta tämä meno pienentää Saksan BKT:tä noin 40 miljardilla eurolla. Koska kyseessä on analyysin elinkaari, keinojen puute näkyy kerrannaisvaikutuksena seuraaviin vuosiin jne. Lopullinen vaikutus tarkoittaa, että Saksan pitkän aikavälin panos voi osoittautua liialliseksi taakkaksi, joka näkyy vain 10-15 vuotta. Summat, joita saksalaiset nyt lahjoittavat unionin talousarvioon plus kerrannaisvaikutus pitkällä aikavälillä, voivat johtaa siihen, että saksalaiset maksavat unionista useita satoja miljardeja euroja (lähes biljoonaa) nykyisissä euroissa ilmaistuna – tämä on kerrannaisvaikutuksen voima pitkällä aikavälillä.

Myös Kreikan apu, johon Saksa osallistui eniten, saattaa tuntua saksalaisten eläkkeelle jääneiden keskuudessa usean vuoden kuluttua. Saksan näkökulmasta euroalue, jolla on erilaiset erityispiirteet ja mentaliteetti, kuten Kreikka tai Etelä-Italia (vaikka Italia on tietysti edelleen yksi maa), oli suuri strateginen virhe. Se mikä on hyväksi unionin byrokraateille ja näyttää hyvältä virkamiesten suunnitelmissa, ei välttämättä palvele hyvin varakkaita yhteiskuntia, etenkään niitä, joilla on korkea säästötaso ja ajatus valuuttaliitosta paikassa, jossa on hyvin erilainen elämänmalli. kuten Kreikka voi osoittautua helvetin ideaksi.

Saksalaiset alkavat luultavasti ymmärtää, että heidät on perustettu ja että heidän pitäisi tarkkailla valuuttansa arvoa ja sen lisäksi, että maailmantalouden kriisi, johon heidän maansa kuuluu aivan kuten kaikki muutkin, on todellisuutta, heidän on kamppailtava ongelmien kanssa, jotka eivät ole heidän. Saksan rikkaus saattaa haihtua tällä tavalla hyvin nopeasti, koska ne ovat hyvin erilaisessa tilanteessa kuin Yhdysvallat. Saksan hyvinvointia korostavasta näkökulmasta katsottuna heidän kriisinvastaisen politiikan pitäisi olla päinvastaista kuin Ben Bernanken harjoittama – aiheesta lisää kohdassa Rahapolitiikan välillä. Mihin markkinat ovat menossa?

Puolan hallitus lakaisee maton alle
Puolan tulevaisuuden arvioimiseksi on verrattava muutamia seikkoja. Puola voi puhua BKT:n kasvusta viime vuosina vain unionin varojen siirron ansiosta. Ilman unionin maksuja Puolan BKT olisi laskenut kroonisesti, mikä kuvastaisi tapaa, jolla Puolaa on hallittu viime vuosina. Unionin siirroista huolimatta Puolan budjettialijäämä on yksi suurimmista, ja julkisen velan kasvun 530 miljardista 780 miljardiin PLN kolmessa vuodessa pitäisi sytyttää hälytysvalot, että jotain erittäin pahaa on tekeillä. On selvää, että budjettimenot vaikuttavat bruttokansantuotteeseen, mutta se on lyhytaikainen riippuvuus, pitkällä aikavälillä tulokset ovat juuri päinvastaiset, valtion käyttämät varat olisivat olleet paljon paremmin markkinoiden kohdentamia, vaikka ne eivät muuttuisi niin nopeasti kysyntävaikutuksessa.

Puola maksaa BKT:n tehottoman kasvun kolmen viime vuoden aikana velalla, joka kasvoi 250 miljardilla zlotylla. Huolimatta näin merkittävistä budjettimenoista, jotka rahoitetaan alijäämällä ja unionin tulonsiirroilla, sosiaalisten tarpeiden, kuten terveydenhuollon, tyydyttäminen on dramaattisen alhaisella tasolla. Budjetti ei myöskään kata tarpeellista varausta tulevia eläke-etuuksia varten ja joka johtuu muuttuvasta väestörakenteesta. Lisäksi valtiovarainministeri ilmoittaa aikovansa käyttää tänä vuonna osan varoista tästä rahastosta ja työntekijäjärjestöt ja myös työnantajat yksimielisesti kutsuvat tätä askelta absurdiksi ja selväksi varkaudeksi tulevilta eläkeläisiltä.

Älä tiedä asioita sanoilla, vaan teoilla. Juuri budjettialijäämä heijastaa valtion talouden tilaa, varsinkin kun muut maat pienentävät omaansa ja Puola lisää omaa alijäämäään. Alijäämä ja sen dynamiikka ovat parempia indikaattoreita käytetystä terapiasta kuin julkisen velan taso. On selvää, että mikään maailman maa ei pysty muuttamaan jälkimmäistä päivästä toiseen. Valitettavasti Puolassa varat ovat katoamassa, ja huolimatta korkeasta budjettialijäämästä ja unionin viime vuosien siirroista, virheellisistä budjettikohdista, ei ole varoja sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämiseen.

Se ei ole niin kuin se on, vaan miten ihmiset ajattelevat sen olevan
Puolan hallitus pitää kiinni yhdestä periaatteesta, vain suhdetoiminta ratkaisee, sekä omille kansalaisilleen että rahoitusmarkkinoille suunnatun. Hallitus tajusi, että yhtä Euroopan suurimmista budjettialijäämistä ei suvaita pitkään. Ennakoituna vastauksena hallitus ilmoittaa ennusteet alijäämän supistumisesta ja jopa ennustaa tasapainoisen budjetin vuodelle 2015. Yritykset rajoittaa alijäämää vuonna 2011 ovat kuitenkin jo aiheuttaneet BKT:n kasvun hidastumisen, mutta makrotalouden tulos tulee olemaan heikompi. tuntui täydellisemmältä vuoden 2011 lopussa ja 2012.

Jotta hallitus voisi näyttää BKT:n kasvun, Puolan talous tarvitsee pysyviä siirtoja, sekä unionista peräisin olevia ulkoisia että julkisen velan kasvusta johtuvia. Lyhyellä aikavälillä steroidi IV-tiputuksella saavutettu bruttokansantuotteen kasvu voidaan esittää menestyksenä. Mutta kaikella on loppunsa, markkinat alkoivat vaatia äänekkäästi budjettialijäämän pienentämistä. Hallituksella ei ollut valinnanvaraa ja sen on täytettävä markkinoiden odotukset, se haluaisi sisältää eniten pitkän aikavälin julistuksiin ja ennusteisiin…

Puolan todellisuudessa suuri budjettialijäämä oli eräänlainen oireiden hoito, joka peitti potilaan todellisen tilan. Alijäämän vähentäminen, vaikka se on välttämätöntä, ei ole riittävä ratkaisu. Puolan talous vaatii rakenteellisia muutoksia, jotka on keskeytetty ja jotka mainitaan johtopäätöksessä.

Yritykset taistella alijäämää vastaan ​​osoittivat, että peitto lyhenee ja lyhenee, peiton lyhentymisvauhti on varmasti huolestuttava hallitukselle, on selvää, että Puolan talous ei toisaalta pysty vastaamaan markkinoiden vaatimuksiin, ja toisaalta puolalaisten herättämät toiveet, joita hallitus jatkuvasti lisäsi pysyvän vaalikampanjan nimissä. Molempien todellisuuksien täytyy törmätä toisiinsa. Hallituksen kaikki energia suuntautuu selviytymiseen vaaleihin saakka. Puolassa parlamentti, mutta jopa itsehallintoelimet ovat puolueellinen saalis, ja aikahorisontti lähestyy vaaliaikaa.

Valitettavasti länsimaiset, kehittyneemmät demokratiat eivät ennakoineet joitain asioita, niiden avustusohjelmat tukevat hyvin usein sosiaalisia patologioita, tehottomia budjetteja ja ne johtavat tukemiensa talouksien konkurssiin.

Puolan julkisen velan revalvaatio
Puolan julkinen velka, mutta myös kansalaisten velka on kasvanut lumivyörynä viime aikoina. Puolalaisten velka nousi 500 miljardiin zlotyyn, mutta tärkeintä on velan kasvun dynamiikka. Asuntoluotoista johtuen puolalaisten yksityinen velka kasvoi maaliskuun 34.5 2005 miljardista zlotysta 286 miljardiin PLN:iin toukokuussa 2011, joten puolalaisten asuntolainavelka kasvoi kuudessa vuodessa 6 %. Velan kasvun dynamiikka muuntuu kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen dynamiikkaan.

Puola kokee monien vuosien ajan suuren velkojen lisääntymisen kansalaistensa asuntolainavelkojen lisääntymisen vuoksi. Jokainen kriisi ja jopa heikomman markkinanäkymän kausi muistuttavat puolalaisia ​​viimeisten kuuden vuoden luottobuumista. Edes Yhdysvalloissa tai Espanjassa asuntoluottojen seurauksena kansalaisten velka ei ole kasvanut vastaavaa prosenttiosuutta.

Puolassa tilanne on vieläkin dramaattisempi, koska yli puolet asuntoluottojen arvosta on Sveitsin frangimääräisiä. Lainaajat ovat asunnon ostoa lukuun ottamatta ottaneet spekulatiivisia asentoja valuuttamarkkinoilla. Asuntolaina taloon tai asuntoon ei kuitenkaan ole paras sijoitusväline Forex-markkinoilla. Tästä sairaudesta voidaan enimmäkseen syyttää Puolan epäpätevää talouden valvontaa. Siihen, miksi näin tapahtui, voidaan vastata epäsuorasti, koska pankkien oli helpompi myydä enemmän luottoja tällä tavalla ja säännökset olivat lainanantajille edulliset. Siksi olimme tekemisissä joko terveen järjen puutteen tai finanssivalvonnan työntekijöiden korruption kanssa.

Suurelta osin vastuu asuntolainavelan valtavasta kasvusta puolalaisten keskuudessa on asetettava hallitukselle, joka stimuloi kansalaistensa näitä päätöksiä osoitetulla talouskasvulla, jota puolestaan ​​stimuloi velan kasvu ja myös unionin varojen siirrot.

Puolan velan revalvoinnin perustavanlaatuisin muoto on Puolan zlotyn arvon pudotus, jonka markkinat pakottavat. Samalla hallitus joutuu keventämään zlotymääräisen kotimaisen velan taakkaa alentamaan reaalikorkoja, mikä saavutetaan useimmiten välillisesti inflaation kiihtymisen kautta. Inflaatio on sama vastaus zlotyn devalvaatioon. Puolaa odottaa shokki kustannusmahdollisuuksien, sekä julkisten että yksityisten, mukauttamisen taloudellisiin mahdollisuuksiin. Työvoiman tehokkuus, työllisyyden rakenne, eläke- ja eläke-etuuksien käyttäjien määrä, aukot eläkejärjestelmässä, terveydenhuollon rahoitus, sairauksien, kuten korruption, torjuminen, jotka valitettavasti asettavat Puolan lähemmäs Venäjää kuin Eurooppaa, kaikki odottaa muutoksia.