I had never been to the Savute region of Botswana before, but I had read that it was the place to see during the rainy season. The books said that the Savute Channel had dried up completely in 1982, that during the dry season it was a dustbowl. The books also mentioned that when the rains fell, the Channel became a series of waterholes and lush grassland where the plains game flocked, followed by all the predators.
Joten kun saavuimme Savuteen, olin melko yllättynyt nähdessäni joen. Minulle kerrottiin, että Savute-kanava oli täyttynyt vuonna 2009 ja pysynyt täynnä kuivana aikana. Nyt, vuoden 2010 paikallisen sateen jälkeen, kanaalin vesi oli edelleen korkealla.
Botswanan ja Namibian rajalla virtaava Kwando-joki muuttuu jyrkästi Linyanti-joeksi. Aikoja sitten Kwando virtasi etelään Okavangon alueelle ja virtasi edelleen Makgadikgadi-altaille, joka oli aiemmin laajan sisämeren paikka. Liikkeet maankuoressa pysäyttivät virtauksen etelään ja lähettivät sen pohjoiseen kohtaamaan Linyantia ja Chobea ja edelleen Zambezi-jokeen.
Kwando/Linyantin ja Okavangon välillä on edelleen yhteys, joka tunnetaan nimellä Selinda Spillway. Spillway on myös ollut kuiva useiden vuosien ajan, mutta nyt se on tulvinut – vesi virtaa Okavangosta Linyantille. Korkeusero on äärimmäisen pieni (enintään kymmenen metriä viidenkymmenen kilometrin yli) ja vuodon on kerrottu virtaavan kumpaankin suuntaan.
Paljon on muuttanut tätä maisemaa menneisyydessä, ja sitä on vaikea selittää muutamalla lauseella. Se, että muutoksia tapahtuu edelleen, kun maa jatkaa jylinää maan alla ja muuttaa siten jokien kulkua, tekee alueesta entistä kiehtovamman.
Wilderness Safaris on Linyanti Concession. Aiemmin he pumppasivat Savute-kanavan varrella vesistöjä houkutellakseen eläimiä, mutta nyt, kun kanava on tulvinut, heidän pumppujaan ei enää tarvita. Sen sijaan heidän piti rakentaa uusi silta sen yli.
Matkustimme laajasti ympäri aluetta oppaamme herra T:n kanssa ja löysimme paljon riistaa. Tapasimme nuoren urosleijonaparin, jotka istuivat pensaan varjossa odottamassa äitiään. Myöhemmin löysimme äidin. Hän oli noin kilometrin päässä ja soitti lapsilleen. Hän makasi ja odotti heidän saapuvan.
Näimme paljon enemmän eläimiä ja lintuja jatkomatkoillamme ympäri aluetta. Häräkärit näyttivät tekevän ylitöitä poimiessaan punkkeja monista eläimistä. Kuvassa kirahvi siivoaa sarviaan, ja kudu ei ollut ujo, poseeraamalla kauniisti valokuvissa. Burchellin kottaraista häiritsi sen nälkäinen käkijälkeläinen; avohaikara oli aurinkoinen ja näytti erittäin koomiselta. Näimme paljon muuta, mutta se odottaa seuraavaan tarinaan asti.
