Matkailu Jerusalemissa ja Rio de Janeiron matkailu ovat samanlaisia ja hyvin erilaisia. Tohtori Peter Tarlow raportoi Riosta koko yön lennon jälkeen. Hän heräsi klo 7 Rio Marriott -hotellissa ja kirjoittaa.
Paljon järkytystäni Copacabanan ranta oli täynnä ja se oli vielä päivänvaloa. Puolihämmennyksessäni olin unohtanut, että olin eteläisellä pallonpuoliskolla, ja täällä 21. joulukuuta on vuoden pisin päivä ja kesän ensimmäinen päivä.
Saapuessani Rio de Janeiroon melkein suoraan Jerusalemista tajusin, että olin paitsi kahdessa maailman maantieteellisessä päässä myös kahdessa kulttuurisesti polaarisessa vastakohdassa. Jos Jerusalem on pyhän vaatimattomuuden kaupunki, Rio de Janeiro on täsmälleen päinvastainen. Täällä, ehkä kuumuuden takia, piilotetusta tulee läpinäkyvä. Rantakilometrien päähän Cariocas (Rion asukkaille annettu nimi) käyttää mahdollisimman vähän vaatteita, vaikka askeetit voisivatkin vaatia enemmän henkilökohtaista harkintaa. Samoin jos Jerusalem on syvällisen juhla, Rio on kevytmielisen ja pinnallisen juhla. Paikalliset sanovat, että Rion kulttuurilla on kolme pilaria: futebol (jalkapallo), ranta ja karnevaali. Tässä työ ei ole ura, vaan puuttuminen elämän aistillisen ja rennon tavoitteluun.
Eroista huolimatta toisinaan vastakohdat yleensä kohtaavat. Jerusalem on syvän vakaumuksen kaupunki, niin syvä, että joskus nämä vakaumukset ilmenevät väkivallana. Rio on täällä ja nyt kaupunki niin paljon, että myös ilo-asenne muuttuu väkivaltaiseksi. Yhdessä kaupungissa väkivalta johtuu liiallisesta huolehtimisesta, ja toisessa se johtuu edestakaisin liian vähän. Ironista kyllä, molempien kaupunkien tunnetuimmat maamerkit liittyvät uskoon. Jos Jerusalemia hallitsee Kallion kupoli, Länsimuuri ja Pyhän haudan kirkko, Riossa hallitsee Corcovado, sen katolisuuden perimmäinen symboli.
Samalla tavalla Israel on Lähi-idässä, mutta kulttuurisesti se ei todellakaan ole nykyisen Lähi-idän. Huolimatta siitä, että juutalainen elämä edeltää arabien sivilisaatiota vuosituhansia, Israel sijaitsee kulttuurisesti Lähi-idän reunoilla. Se on hepreaa puhuva saari arabianmeressä. Samalla tavalla Brasilia on Latinalaisessa Amerikassa, mutta ei Latinalaisessa Amerikassa. Täällä kieli on portugali ja brasilialainen kulttuuri ja keittiö ovat maailmoja lukuun ottamatta sen espanjankielisiä naapureita. Aivan kuten Israel on Lähi-idän laidalla, samoin Brasilia ja todellisessa mielessä todellisuus pätee myös Yhdysvaltoihin.
Ei ole epäilystäkään siitä, että sekä Brasilia että Rio elävät poliittisten muutosten aikaa. Menneisyyden sosialistiset vasemmistolaiset hallitukset on pyyhitty pois. Liberalismin naamioitua sosialismia pidettiin aikoinaan köyhien toivona, mutta nyt sitä pidetään kaatuneiden myrkkynä. Täällä ihmiset puhuvat sosialismista menetelmänä, jolla rikkaat valkoiset näennäisväestöt vakuuttivat köyhät pysymään köyhinä, ja naiivit nuoret vietetään köyhyyden ja pettymysten elämään.
Vaikka on liian aikaista edes uskaltaa ennustaa, muuttavatko nämä poliittiset muutokset köyhyyden taloudellisiksi mahdollisuuksiksi vai ovatko ne vain yksi epäonnistunut poliittinen pyrkimys, toivoa on paljon. Tässä mielessä näiden kahden hyvin erilaisen kaupungin välillä on suuri samankaltaisuus. Israelin kansallislaulu on Ha'Tikva, joka tarkoittaa toivoa, ja täällä Rio de Janeirossa sana, jota yleisimmin kuunnellaan, on Esperança: Toivo!
Ehkä se on toivo, joka yhdistää nämä kaksi kulttuurisesti polaarista vastakohtaa ja sallii ihmissielun luoda valoa pimeydestä. Ystävällisin terveisin maalta, jossa aurinko paistaa kirkkaasti toivolla ja yksinkertaisilla iloilla.
MITÄ TÄSTÄ ARTIKKELASTA OTTAA POIS:
- In my semi-stupor I had forgotten that I was in the Southern Hemisphere and December 21st here is the longest day of the year and the first day of summer.
- In a like manner Israel is in the Middle East but culturally it is not really of the current Middle East.
- Arriving in Rio de Janeiro almost directly from Jerusalem I realized that I was not only at two geographic ends of the world, but also at two culturally polar opposites.
