Tiedät olevasi todellisissa vaikeuksissa, kun sinusta tulee vitsejä Internetissä.
Ota tämä tekemällä kierroksia Intiassa: Muslimi istui australialaisen viereen lennolla Lontoosta Melbourneen, ja kun juomatilauksia otettiin, Aussie pyysi rommia ja koksia, joka asetettiin hänen edelleen.
Hoitaja kysyi sitten muslimilta, haluaisiko hän drinkin. Hän vastasi inhottavasti: "Tuhannen prostituoitujen mielestäni mieluummin raiskataan raivokkaasti kuin annan viinin koskettaa huuleni."
Aussie antoi juomansa takaisin ja sanoi: ”Minäkin. En tiennyt, että meillä oli vaihtoehto. "
Naurasin hetkellisesti ennen kuin pohdin mitä sellaiset vitsit sanovat meistä. Niitä on monia, ja yhteinen teema on, että australialaiset (usein melburnialaiset) ovat typeriä ja moraalisesti tyhjiä. Ja juot liikaa.
Kulttuuristen stereotypioiden käytössä huumorissa ei ole mitään erityisen uutta tai epätavallista. Mutta se kertoo jotain mielenkiintoista siitä, miten Australia nähdään alueella.
Lukijoiden kommentit englanninkielisten sanomalehtien, kuten The Times of India -sivustoilla, tekevät myös masentavasta lukemisesta. Yleinen väite on, että australialaiset ovat julmia, huonosti koulutettuja ja geneettisesti alttiita tyhmiksi, rasisteiksi ja epärehellisiksi vakaumuksemme vuoksi.
Erään lukijan mukaan tänne tulisi lähettää vain entisiä vankeja Intian vankiloista.
Himalajan pohjoispuolella valtion hallinnoiman China Daily -sivuston kommentit ovat yhtä vitriolisia. Viime viikolla myöhään julkaistun verkkosivuston otsikko oli raportti, jonka mukaan kauppaministeri Simon Crean oli vahvistanut Kiinan ja Australian vapaakauppaneuvottelujen jatkamisen Pekingissä syyskuussa, huolimatta maiden välisistä kivistä suhteista.
Tämä oli melko tyypillinen kommentti, joka lähetettiin vastauksena: ”Näissä roistoissa vuotava veri ei voi muuttua ajan myötä ... Australiaa, joka rahoittaa terroristeja, ei voida hyväksyä. Väärän tukeminen vaatii vääryyttä. "
Australialla on vakava PR-ongelma.
Intian tapauksessa Australian vastainen mielipide on osittain osoitus viimeaikaisista tapahtumista. Kriketin shenanigaanit syrjivät AFP: n kohtelua Intiassa syntyneestä lääkäristä Mohamed Haneefista, joka pidätettiin väärin terrorismiin liittyvistä syytteistä.
Intiaa, maailman suurinta demokratiaa, vahingoitti myös Australian kieltäytyminen myymästä sille uraania, koska se ei ole allekirjoittanut impotenttia ydinsulkusopimusta huolimatta siitä, että Australia vei tonnia tavaraa kommunistiseen diktatuuriin Kiinaan.
Suhde kärsi äskettäin intialaisiin opiskelijoihin kohdistuneesta väkivallasta, jota ruokkivat intialaisten tiedotusvälineiden villit raportit.
Kiinan tapauksessa joissakin viimeaikaisissa tapahtumissa suhde on myös heikentynyt. Mukana olivat pääministeri Kevin Ruddin kommentit Pekingin yliopiston opiskelijoille ihmisoikeusloukkauksista viime vuoden huhtikuussa; raportit Joel Fitzgibbonin suhteesta Kiinassa syntyneeseen liikenaiseen Helen Liuun; Rio Tinton päätös vetäytyä ehdotetusta sulautumisesta valtion omistaman Chinalcon kanssa; Rion johtajan Stern Hu: n pidättäminen; ja Australian päätös myöntää viisumi uiguuriaktivistille Rebiya Kadeerille, jota Kiina pitää terroristina.
Kärsimys saavutti viime viikolla crescendon, kun Kiinan valtion tiedotusvälineet jättivät suurelta osin raportoimatta 50 miljardin dollarin kaasusopimuksesta, jossa vaadittiin pakotteita Australian matkailulle, koulutukselle ja rautamalmille ja syytettiin Australiaa "terroristin puolelta".
Oppositio on halunnut tehdä poliittisen mittarilukeman leimahduksista.
Syytettyään mandariininkielistä Ruddia liian läheisestä Kiinasta, oppositioministeri Julie Bishop näytti viime viikolla muuttavansa tapoja ja syyttäen häntä "epäpätevästä" suhteiden hoidosta. Hänen väitteihinsä sisältyi, että Rudd ei olisi pitänyt luennoida Kiinaa ihmisoikeuksista ja että hän olisi "turhasti loukannut kiinalaisia" julkaisemalla puolustusasiakirjan, jossa Kiina mainitaan Australian suurimmaksi sotilaalliseksi uhaksi.
Hän syytti Ruddia siitä, että Kadeerille myönnetty viisumi oli ”ryöstetty” ja ettei se ollut ”rakentavasti työskennellyt Kiinan kanssa”.
Oliko piispa sitä mieltä, ettei Australian olisi pitänyt antaa Kadeerille viisumia? Tai että valkoisessa kirjassa ei olisi pitänyt yksilöidä Kiinaa uhkana? Tai että hallituksen ei olisi pitänyt ilmaista huolta ihmisoikeuksista? Voisiko piispa olla Australian todellinen manchurialainen ehdokas?
Sekä Intian että Kiinan tapauksessa on paljon vaakalaudalla. Viime vuonna Australia vei tavaroita ja palveluita 37.2 miljardin dollarin arvosta Kiinaan ja 16.5 miljardin dollarin arvosta Intiaan.
Ruddin hallitukselle kotimaisten poliittisten vaatimusten ja Australian arvojen tasapainottaminen kaupallisten etujen kanssa on kova teko.
